perjantai 8. marraskuuta 2013

Mistä tuotteiden hinnat muodostuvat?

Tässä vuoden aikana on tullut kuultua melko paljon kauhisteluja tuotteiden hinnoista. Siis niiden korkeasta hinnasta tietenkin. Ketjuliikkeiden halpatuotantomaiden vaatteet kun ovat vääristäneet aika hyvin sen, mitä vaatteen kuuluisi maksaa, jotta kaikki saisivat siitä asianmukaisen korvauksen. (Toki esimerkiksi suurimassa osassa Aasian maita rahanarvo on eri, joten ei voi olettaa, että siellä ompelija saisi 8,5e/h, vaikka se Suomessa onkin suunnilleen ompelijan minimipalkka.)

Kuva: Jonna Hietala


Halusimme nyt avata meidän tuotantoketjua ja valottaa sitä, mistä tuotteen hinta todellisuudessa koostuu. Otimme esimerkiksi meidän neulelegginssit, koska niiden hintaa useampi oli kauhistellut Mami Go Go-blogissa, jossa Minttu esitteli meidän leggarit :D




Matka suunnitelmasta valmiiksi tuotteeksi lähtee liikkeelle erilaisista inspiraatiotauluista, joita teemme ennen varsinaisen suunnittelun aloittamista. Yleensä inspiraatio harhailee milloin missäkin ja lopullinen tuote voi olla kaikkea muuta kuin alunperin on ajateltu. Tämän jälkeen teemme yleensä luonnostelua ja Hanna aloittaa kaavoittamisen ja Mira kuosinsuunnittelun. Kaavoista tehdään ensimmäinen proto jostain samankaltaisesta materiaalista kuin mitä lopullinen materiaali tulee olemaan. Tämän jälkeen protoa sovitetaan mahdollisimman monella ihmisellä, jotka ovat kyseistä mallikokoa; ihmiset kun ovat hyvinkin eri muotoisia. Kaavaan ja protoon tehdään muutokset ja ne lähetetään neuletehtaalle. Kuosinsuunnittelussa aluksi usein piirretään paperille, mutta lopullinen kuosi tehdään tietokoneella. Kuosi suunnitellaan neuletiheyksien mukaan raporttiin, joka tarkoittaa sitä, että se jatkuu joka suuntaan saumattomasti. Tämän jälkeen ne lähetetään tehtaalle, jossa ne ohjelmoidaan neulekoneelle.


Teetämme kaikki neuletuotteet Tuusulassa Kutomo Holopaisella, joka on vuodesta 1964 toiminut perheyritys. Saimme luvan julkaista hintoja ja eriteltiin legginssien kustannukset seuraavaan kuvaan:


Kuten ylläolevasta laskelmasta voi huomata, on katteemme todella surkea, jos provisio on 50% :D Tätä yritämme kompensoida sillä, että myymme osan tuotteista suoraan itse, jolloin provisiota ei tietenkään mene ja myös sillä, että joissain muissa tuotteissa kate olisi suurempi. Voi olla, että tämän jälkeen meitä pidetään huonoina yrittäjinä ja bisnesnaisina (joka osaltansa pitääkin ihan paikkansa...), mutta tasapainottelu hinnoittelussa on oikeasti todella vaikeaa! Täytyy löytää se sopiva hinta, jolla kuluttajat voivat tuotteen vielä ostaa, mutta josta jäisi meillekin käteen jotain.

Asiassa täytyy huomioida tietenkin se, että emme myy kaikkia tuotteitamme jälleenmyyjiemme kautta sekä se, että kaikilla jälleenmyyjillä provisio ei ole 50%. Usein provisio on 40%, jos kyseessä on myyntitili (eli vain myydyistä tuotteista tilitetään rahat, tällöin riski on vaatemerkillä) ja 50%, jos jälleenmyyjä ostaa tuotteet suoraan sisään (tällöin riski on jälleenmyyjällä). Toki poikkeuksiakin on ja jokaisella kaupalla on omat periaatteensa. Usein laskelmiin pitäisi lisätä vielä alennuksen osuus, sillä tällä alalla alennukset on melko tyypillisiä, mutta itse emme varsinaisia alennusmyyntejä pidä. 

Ylläolevasta kuvasta saattaa jäädä sellainen kuva, että jälleenmyyjä on varsinainen roisto, joka vie vaatemerkkien kaikki rahat. Asiassa pitää kuitenkin ottaa huomioon se, että varsinkin keskustojen liiketilojen vuokrat ovat tällä hetkellä todella korkeita, työntekijöiden palkkaus vie oman siivunsa, markkinoinnista ja liikkeen ylläpidosta puhumattakaan. Jokaisen tuotantoketjun jäsenen tulisi siis saada oma sivuunsa kattaaksensa omat kulunsa.

Kuva: Jonna Hietala

Kuva: Jonna Hietala

Voi olla, että tulevaisuudessa sitä joutuu tekemään radikaalimpiakin muutoksia tuotannon suhteen, mutta nyt mennään näillä! Toivottavasti tämä valotti edes hieman sitä, mistä hinnat todellisuudessa koostuvat! Suomessa tehty laadukas työ maksaa ja hyvät materiaalit maksavat. Ei me huvikseen pyydetä ihmisiltä isoja hintoja, koska tietenkin haluttaisiin, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus ostaa meidän tuotteita :)

Kuva: Jonna Hietala

(Tässä myös esimerkki Nurmi-vaatemerkiltä t-paidan hinnan muodostumisesta: http://www.nurmiclothing.com/products/what-are-the-costs-of-making-a-nurmi-t-shirtja tässä toinen juttu, jossa Nurmi-vaatemerkin t-paita on myös vertailussa: http://yle.fi/uutiset/t-paidan_ompelijalle_jaa_vain_luu_kateen/6887710En tiedä miksei tuossa vertailussa ole ns. "normaalia" t-paitaa, sillä suurin osa paidoista tulee kuitenkin tehtailta, joissa palkat eivät ole edes tuota, mitä Reilun kaupan paidoissa.)

26 kommenttia:

  1. Loistava juttu! On hienoa, että mediassa on vastikään ollut enemmän esillä vaatteen hinnan muodostuminen. :-) Olen itse hipelöinyt Uhanan ihania huiveja ja laatu todella puhuu puolestaan, en yhtään kyseenalaista hintaa vaikka se tietysti tuntuu opiskelijan budjetissa. On fiksua ja tarpeellista miettiä mihin rahansa käyttää; kertakäyttömuotiin joka ei kestä, vai laadukkaaseen, hyvissä työoloissa valmistettuun uniikimpaan tuotteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ida kommentista :) Kiva, että oot kokenu meidän tuotteet laadukkaiksi! Se on meille äärimmäisen tärkeä asia koko yrityksen pyörittämisessä.

      Poista
  2. Ihan mahtava juttu! Ja tuosta katelaskelmasta puuttui vielä aika olenneisia kuluja, kuten: suunnittelijoiden työtilan vuokra, protomatskut, tietokone ja ohjelmat siihen, suunnittelijan palkka, markkinointi, riippulappu, logistiikka (suunnittelijoiden matkat tehtaalle ja jälleenmyyjien luokse) ..varmaan unohdin vielä jotain. Mutta oikeasti myyminen tuolla hinnalla on melkein tappiollista suunnittelijalle jos ollaan rehellisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Joo noin syvälle ei lähdetty tätä asiaa purkamaan, koska koko tuotanto ja firman pyörittäminen on niin monitasoinen juttu. Tämä kaikki on myös meille aivan uutta, joten jotkut asiat ovat vielä opetteluasteellakin. Ja tiedostamme toki sen, että näillä hinnoilla tuotanto ei ole kannattavaa, mikäli myynti tapahtuu vain jälleenmyyjien kautta.

      Poista
  3. Tosi hyvä postaus! Itse olen suunnittelijana maahantuojalla, jonka tuotanto on pääasiassa Aasiassa... Ja siinäkin on jo omat vaikeutensa saada hinta kohdilleen (laadusta sen pahemmin tinkimättä). Voin vaan kuvitella millaista on yrittää teettää tuotteet Suomessa... Tuntuu, että kuluttajalla on täysin vääristynyt kuva siitä, mitä tuote oikeasti maksaa. Totta kai 149€ leggingsit tuntuvat hintavilta, kun kuluttaja ei maksa moista summaa edes talvitakistaan. Vaikka valtavat vaateketjut pystyvät volyymillään polkemaan hinnan alas, en usko, että ne tekevät suurta voittoaan perustuotteilla. Halpa sukkapaketti ja 3,99€ toppi ovat sisäänheittotuotteita, joilla saadaan maksava asiakas ostamaan myös korkeamman katteen tuotteita. Kaikki tsemppi teille Uhanan mimmeille kun uskallatte tällä allalla yrittää! Itsestäni ei olisi moiseen (ainakaan vielä). Odotan sitä hetkeä, kun kuluttajan mielestä reilusti hinnoiteltu tuote (=kaikki saavat oman osansa) ei tunnu riistolta, ja todella halpa tuote herättää enemmän huolta ja kysymyksiä (=kenen kustannuksella hinta on saatu todella näin alhaiseksi, voiko tähän hintaan saada eettistä ja laadukasta tuotetta) kuin innostusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! :) Joo samat ongelmathan ne on muissakin firmoissa, isommissa vain eri mittakaavassa. Aika jännittävää tää yrittäjänä oleminen on ollutkin ja aina oppii uutta. Me ollaan niin alkuvaiheessa, että aina tulee uusia asioita ja koko ajan pitää kehittää niin itseään kuin firmaa :) Koettiin kuitenkin, että tää oli ainut sauma, kun tätä pystyy lähtee kokeilee!

      Poista
  4. Lankojen hinnat ovat nousseet pilviin parin vuoden aikana. Uhanan tuotteiden tulee kestää vuosia, joten mikään halpismateriaali ei tule kuuloonkaan. On hienoa, että viime vuiden malliston tuotteet ovat tänäkin vuonna mukana, toivottavasti myös ensi vuonna. Uusien tuotteiden kehittäminen on kallista, myös neuletehtaalle. Tuotanto pysähtyy aina siksi aikaa, kun uusia malleja testataan. Kiitos hyvästä postauksesta ja tsemppiä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tarjaleena :) Joo otettiin viime vuodenkin tuotteita mukaan, kun ne silloin niin perusteellisesti suunniteltiin ;) Ja toki halutaan käyttää hyväksi havaittuja malleja vaatteissa ja hyvin myyviä kuoseja jatkossakin. Toki vanhat asiakkaat odottavat tuleviin mallistoihin jotain uutta, joten heillekin on hyvä tarjota jotain edellisistä poikkeavaa :)

      Poista
  5. Olen harrastanut tätä samaa toimintaa (suunnittelu ja tuotanto Suomessa sekä myynti alihankkijoiden kautta) ja voin sanoa, että tuolla katerakenteella toimintanne on raskaasti tappiollista. Itse käytän laskukaavaa: veroton tuotantohinta X 2 = veroton tukkuhinta jälleenmyyjälle... tukkuhinta x2 + alv = kuluttajahinta. Tiivistetysti: veroton tuotantohinta (materiaalit ja tuotantotyö) x4 x 1,24. Ja voin vakuuttaa, että vaikka liikevaihtomme liikkuu siinä 150 000 euron huitteilla niin toiminta aivan +- 0 tai vähän vuodesta ja tilinpäätöskikkailuista riippuen jokusen tontun jommalla kummalla puolen. Itse tienaan yrittäjänä noin 1000 eur bruttona ja omat tuotantotyöntekijäni (2-3 hlöä) noin 1400-1500 eur/kk:ssa. Jos haluatte jatkaa toimintaanne niin suosittelen nopeasti avaamaan excelin ja opettelemaan sen käyttöä. Ja sanon tämän hyvää tarkoittaen, en piruillakseni. En koe olevani juurikaan paremmassa tilanteessa, mutta sen tiedän, että tuolla kustannusrakenteella volyyminne tulisi olla noin tuhat vastaavan hintaista tuotetta kuukaudessa, jotta se voisi jollain tapaa elättää kaksi henkilöä päätoimisesti. Oikeampi (meidän) kustannusrakenteen mukainen kuluttajahinta noille legginsseille olisi 248 eur ja silloin teille jäisi saman verran katetta kuin mitä tuote on maksanut teille. Sen verran, mitä kuluttajien käyttäytymistä olen tällä alalla oppinut 8 vuoden aikana tuntemaan niin voin sanoa, että mikäli noita myydään tuolla 149 euron hinnallakaan niin tuolla 248 euron hinnalla ei myydä ainoitakaan.

    Niinpä voidaan päätyä johtopäätökseen, että koko suunnitteluala on eräänlaista epäyhtälön ratkaisemista. Joka tapauksessa sellaista ei kannata tehdä, mitä ei kannata tehdä ellei kyse ole harrastustoiminnasta. Mikäli kyse on elinkeinotoiminnasta niin kaikesta tekemisestä pitäisi syntyä voittoa. On hienoa teettää Suomessa ja todella moni kuluttaja kehuu, miten arvostavat suomalaista designia, käsityötä ja työtä, mutta valitettavasti ostohetkellä yli 95 %:lle merkitsee vain se, miten kiva tuote on ja onko se omalle kukkarolle sopivan hintainen. Teidän tuotteenne on mielestäni kivan näköinen, mutta jo tuolla kustannusrakenteella aivan liian kallis. Niinpä teidän tulisikin miettiä hyvin tarkasti, että mitä ja minkälaisia tuotteita kannattaa tehdä, jotta kauppa käy ja toimintanne voisi olla kannattavaa sen sijaan, että teette sitä ja sellaista mallistoa, mitä itse haluatte tehdä. Se on harrastustoimintaa. Ja toinen neuvoni on, että miettikää liiketoimintamallianne. Jälleenmyynti tällaisillä pienillä merkeillä tarkoittaa pieniä butiikkeja, joiden volyymit ja toiminta on useimmiten surkeaa. Samoin maksukäyttäytyminen. Olen jo jokusen vuoden ollut näiden suhteen hyvin passiivinen, koska saman euromääräisen katteen saamiseksi suoramyynnissä kuluttajalle ovh-hinnalla myytyä tuotetta kohden jälleenmyyjälle pitää toimittaa 3 tuotetta. Toisin sanoen suosittelen keskittymistä suoramyyntiin. Voi myydä halvemmalla ja saada itse parempaa katetta. Samalla saa myös suoraa asiakaskontaktia ja palautetta loppukuluttajille. Tämä palaute ja oppi on ensiarvoisen tärkeää uusia tuotteita suunnitellessa, jotta ei tulisi tehtyä virheitä.

    Onnnea ja menestystä! Ja hienoa, että olette postanneet tällaisen hintarakennejutun. Itse mietin vastaavan postaamista 5-6 vuotta sitten, mutta se sitten jäi... mutta joku päivä vielä laitan tuotteet myyntiin omantunnon hinnalla. Kukin voi maksaa, mitä haluaa. Ehkä teenkin sen jo huomenna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos perusteellisesta kommentistasi :)

      Tiedämme toki, ettei toimintamme ole näillä luvuilla kannattavaa. Olemme kuitenkin vasta yhden vuoden toimineet ja tavoitteenamme oli päästä edes joidenkin ihmisten tietoisuuteen sinä aikana :) Uutena ja tuntemattomana merkkinä on vaikea lähteä myymään korkeilla hinnoilla. Myös tuotekehitys on vielä alkutekijöissää, joten ei tässä tiedä, mitä vielä keksitään :D

      Kuulostaisi mielenkiintoiselta kokeilulta tuo omantunnon hinnalla myyminen. Jos toteutat sen, niin raportoi toki tuloksista johonkin! :)

      Poista
    2. En ainakaan vielä laittanut omantunnon hintoja, mutta aion sen joku sopiva kerta vielä tehdä jollekin tuote-erälle. Kerron sitten, miten kävi. :)

      Tiedän tuon perustelun enemmän kuin hyvin. Samalla periaatteella itsekin lähdimme aikoinaan liikkeelle ja niin tekee moni muukin. Kuitenkin, mitä pikemmin saa asian kuntoon sitä paremmat mahdollisuudet on saada luotua itselleen pysyvä työpaikka/elinkeino. Valitettavan usein kuitenkin käy niin, että kaltaisellanne(mme) pienellä kahden naisen/hengen design-yrityksellä voimavarat riittävät pyörittämään kannattamatonta tai tappiollista toimintaa 3-5 vuotta, jonka jälkeen aletaan perustamaan perhettä ja keksimään sen jälkeen jotain muuta tekemistä. Syyttäisin aika voimakkaasti tästä trendistä alan oppilaitoksia, jotka eivät anna minkäänlaisia tai ainakaan kunnollisia valmiuksia yrittäjäksi ryhtymiseen. Siihen kyllä kannustetaan, mutta siihen se sitten jääkin. Talouspuolen ymmärtäminen osana tuotesuunnittelua pitäisi olla integroituna jokaiseen tuotesuunnittelutehtävään alan oppilaitoksissa. Yrittäjyyskurssit ei saisi olla irrallisia viimeisen vuoden juttuja. Mikäli jokaisessa tuotesuunnittelutehtävässä olisi edes jollakin tavalla numerot mukana, lisäisi se 200 % todellisuuden tuntua harjoitustehtäviin ja valmistaisi opiskelijoita kohtaamaan ne todelliset haasteet, joita koulun jälkeen kohdataan. Valitettavasti, kun joka ikisessä asiassa on hintalappu mukana ja ennemmin tai myöhemmin se on se, mikä pakostakin ohjaa toimintaa ellei sitten osu kultasuoneen tai voita lotossa.

      Suosittelisin lähtemään jo seuraavaa mallistoa suunnitellessanne liikkeelle toisesta suunnasta - asiakas- ja tuotantolähtöisesti. Millä hinnalla asiakkaanne voisivat ostaa tuotettanne paljon enemmän? Oletetaan, että 149 eur jostakin tuotteesta (ei ehkä kuitenkaan legginseistä) esim. neuleesta, mekosta tai hameesta on sellainen hinta, että sitä teidän vielä tuntematonta merkkiä, mutta kivaa tuotetta ostetaan sen takia, että se on 1) kiva tuote ja 2) hinta-laatu-suhteeltaan hyvä tuote, vaikkakaan siis merkkinne ei ole vielä tunnettu. (suurin osa kuluttajistahan ostaa merkkiä ja nimenomaan tunnettua merkkiä siitäkin huolimatta, että hinta, laatu ja design olisivat huonompia kuin teillä... vai miksi esim. Marimekkoa myydään 80 Meur vuodessa?)

      Takaisin esimerkkiin.... tuotteen veroton ovh-hinta on tällöin 120 eur... ja jälleenmyyjän katehan oli sen 50% eli 60 eur (jos muuten teille kelpaa alle 10 eur katetta /tuote niin miksei jälleenmyyjällekin riitä?). Teidän veroton tukkuhinta on silloin 60 eur. Aivan kuten jälleenmyyjäkin ottaa sen 50% myyntikatetta, on teidänkin otettava vähintään se tai toiminta ei ole vain kannattamatonta vaan suorastaan tappiollista. Sama kuin antaisitte jokaiselle ostajalle vielä rahaa kaupan päälle. Muistakaa, että ainoastaan myyntikatteilla maksatte itsellenne palkat ja kaikki teidän muut kulut, jotka eivät anna teille armoa, vaikka olettekin vasta aloittaneet. Näin ollen kyseisen tuotteen tuontohinta ei saa olla kuin 30 eur. Ja sitten tulee haaste suunnittelijalle: suunnittele tuote, jonka tuontohinta on 30 eur ja mikä saa maksaa 149 eur, ja kuluttajat ostavat sitä vielä. Kun tämän epäyhtälön saatte ratkaistua, olette reilusti tämän hetkistä tilannetta paremmassa tilanteessa. Nyt teidän ei tarvitse enää saada myytyä 1000 tuotetta jälleenmyyjien kautta, vaan noin 250 kappaletta kuukaudessa riittää. Sillä teidän pitäisi pystyä tienaamaan molempien siinä 1500-2000 eur/kk bruttona. Seuraava haaste onkin sitten löytää riittävästi jälleenmyyjiä, että saatte tuon määrän tavaraa liikkumaan joka kuukausi. Ehkä 25-35 aktiivista jälleenmyyjää riittäisi. Ei mahdoton yhtälö, mutta silti helvetin haastava ja ennen kaikkea työläs projekti.

      Poista
    3. Sitten, jos se suunnitteluhaasteen epäyhtälö ei tahdo ratketa... koska Suomessa laadukkaiden tuotteiden tuottaminen ja työn teettäminen on helvetin kallista, niin suosittelen kurkistamaan lähinaapurimaiden tuotantomahdollisuuksia. Ensimmäiset vajaa 7 vuotta teetimme kaiken Suomessa, mikäli oli enemmän kuin hienoa, mutta valitettavasti tosi asia on, että vain murto-osalle asiakkaita made in Finland on niin tärkeä juttu, että ovat valmiita maksamaan siitä 2-3 kertaista hintaa. Tiedän, että voisitte saada teetettyä samat merinovillalegginsit toisessa EU-maassa ja Utsjokea lähempänä sellaisella tuotantohinnalla, että teille jäisi riittävästi tai huomattavasti parempaa katetta kuin tuo alle 10 eur /tuote, ja kuluttajahinta voisi olla jopa alle 100 eur kaupassa, millä tuote varmuudella liikkuisi paremmin kuin 149 euron hinnalla. Elämäni olisi ollut sangen paljon helpompaa, mikäli olisin tajunnut tämän jo vuosia sitten tai mikäli ylpeyteni olisi antanut periksi. Yksikään asiakas ei ole valittanut siitä, että on saanut laadukkaan ja varsin kohtuuhintaisen Baltiassa valmistuttamamme tuotteen. Tiedän - ei kuulosta kivalle, mutta ei sekään kuulosta kivalle, että joutuisitte 3-5 vuoden päästä lopettamaan toiminnan ja kenties vielä maksamaan seuraavat 5 vuotta mahdollisia Finnveran lainoja.

      Lopuksi... Toivotan teille onnea ja menestystä! Suosittelen excel-laskelmia ja tietyissä asioissa kompromissien tekemistä ja ehkä myös tietyistä periaatteista luopumista - se helpottaa varmasti eteenpäin menemistä. Laittakaa itsenne etusijalle heti! Siinä älkää tehkö kompromissiä. :)

      Poista
  6. Todella hyvä kirjoitus! :) Itse työskentelen vaateputiikissa jossa joudun usein perustelemaan hintoja asiakkaille ja tiedän ompelijana kuinka rankkaa ja kallista vaatteiden tekeminen voi olla. On jännä miten joku voi tuhlata 100e baariin viikonloppuna, mutta ei vaatteeseen joka kestää monia vuosia. :/ Ihanaa, kun joku perustelee asian näin hyvin. Tämän jutun linkitän niin facebook-sivuilleni kuin blogiini! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Joo, ei sitä ehkä itsekään mikään järkevin rahankäyttäjä ole, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa oppii :D - Mira

      Poista
  7. Me ollaan muuten aina naisia. Siis me, jotka alihinnoittelemme oman työmme ja kituutamme köyhyysrajan alla. En tiedä yhtään miesyrittäjää, joka ei osaisi vaatia työstään oikeaa hintaa.

    VastaaPoista
  8. Hyvä kirjoitus! Itse olen myös muotoilija, tosin eri alalla, mutta tilanne on varsin tuttu. Oma kate on pienin, tosin nyt vuodenvaihteessa se muuttuu, sillä aion raa´asti nostaa hintoja. :) tehkää tekin samoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmaan hintojakin joutuu nostamaan ja muutenkin pähkäilemään, että mitä tuotteita kannattaa missäkin teettää :) Jännittävää tää yrittäminen kyllä on!

      Poista
  9. Anonyymi (pitkästi paasaava) jatkaa tällä kertaa ihan lyhyesti. :)

    Ei tämä hinnoitteluongelma ole pelkästään naisten ongelma. Minä olen mies ja vaikka yritykseni myyntikate on selvästi Uhanan esimerkkiä korkeammat, niin silti edes noin 150 000 euron vuotuisesta liikevaihdosta ei jää kuin noin 12 000 eur bruttona palkkaa vuodessa itselle. Ja tämä siis kahdeksan vuoden harjoittelun jälkeen. Kuinka moni olisi tyytyväinen ja jaksaisi edelleen painaa 225 h/kk:ssa tunteen palo rinnassa? Enkä pidä itseäni ihan tumpelona työssäni. Mutta tämä designala ja erityisesti design-tekstiiliala vaan on enemmän kuin todella todella haastava. Sanoisin, että ongelman ydin on ennen kaikkea siinä, että koko ala on umpikujassa. Umpikujassa heikon taloustilanteen, kaupan murroksen, ihmisten vääristyneen hintakäsityksen, arvostuksen puutteen, vääränlaisen koulutuksen, vajaan talousosaamisen sekä rahoituksen puutteen kanssa. Siinä tiivistetysti ongelma.

    Hintoja voi ja pitää nostaa silloin, kun tuotanto ei pysy myynnin kyydissä. Toisin sanoen kaikki menee, mitä ehditään valmistaa. Mutta valitettavasti en usko, että esimerkin legginssejä myytäisiin yhtään kappaletta täydellä hinnalla, mikäli katerakenne olisi, kuten meidän yrityksessä ja näin ollen leggarit maksaisivat kaupassa 249 eur. Niinpä tässä tapauksessa pitäisi miettiä jo suunnitteluvaiheessa tuotteen lopullista hintaa ja sitä mitä sen tuottaminen saa maksaa, jotta ei jää itse yhtälössä maksumieheksi/-naiseksi. Ja tätähän ei design-lyseossa opetettu, vai kuinka monelle opetettiin? Siis osana tuotesuunnitteluharjoitusta tuotanto- ja katelaskelmat eikä niin, että viimeisenä lukuvuotena jollakin yrityskurssilla vasta täysin irrallisena mistään todellisuudesta.

    Tsemppiä! Laittakaa itsenne etusijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, hyviä kommentteja tulee kyllä! Toi on ihan totta, että koulussa ei kyllä paljon talouspuolta opetettu. Yhtään oikeastaan. Toki kouluissakin on eroja, mutta veikkaan, että aika vähälle se jokaisessa koulussa taitaa jäädä :(

      Mutta paljon pohdittavia pointteja toit kyllä esille! Täytyy kyllä alkaa paneutumaan niihin, kun pääsee tämän joulusesongin yli... (Nää on kyllä just näitä "sitten kun"-tilanteita ja lopulta huomaa, että vuosia on jo mennyt...) Intoa ja osaamistakin kuitenkin löytyy, mutta toki opittavaa on vielä ihan älyttömästi!

      Ja joo, on tuossa tuo eräs naapurimaa käynytkin mielessä... Saa nähdä, miten seuraavien mallistojen kanssa käy ja missä ne valmistetaan!

      Kiitos tsempistä ja pitkistä kommenteista! :)

      Poista
  10. Ehdottomasti iso hatunnosto sille, että uskallatte puhua rahasta. Se on Suomessa ihan järjetön tabu! Olen saanut raavaita yrittäjiä hiljaisiksi, kun olen uskaltanut puhua rahasta ja siitä mitä minulle oikeasti jää käteen suunnittelemastani ja valmistamastani tuotteesta, joten puhutaan vastedes myös rahasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, iso tabuhan se täällä on! Niin yrittäjillä kuin ihan palkansaajillakin. Hyvä, että säkin oot uskaltanut siitä puhua! :)

      Poista
  11. Haaveilin itsekin hetken omasta pienestä vaatebrändistä, mutta tämän luettuani taidan kuopata haaveen ja tyytyä vain itse pukemaan vaatteitani. Hyvin rajoittunut kohderyhmä ja korkeat omat vaatimukset laadusta ja eettisyydestä eivät taida sopia yhteen edes harrastusmittakaavassa...

    Uusia vaatteita "pitäisi" ostaa niin tiuhaan, että eihän realistisilla hinnoilla pitkälle pötkitä, jos tarjolla on myös hikipajoilla poljettuja hintoja. Samalla nopean uutuuden tavoittelun ohella vaatteet ovat muuttuneet hieman kertakäyttöiseksi (laadusta riippumatta), joka viimeistään tekee realistisista hinnoista mahdottomat.

    Onnittelut Uhana Designille jo kuljetusta matkasta ja onnea tulevaan.

    VastaaPoista
  12. VIHDOINKIN tästä asiasta hyvä kirjoitus sekä erinomaisia kommentteja! Itse olen ex-käsityöyrittäjä jolle ei myöskään koulussa opetettu oikeaa katelaskentaa, vaikka oli olevinaan niin yrittäjäpohjainen linja. Ehkä opiskelijoita ei haluta lannistaa, vaan kannustetaan yrittäjyyteen, en kyllä ymmärrä miksi, niin kallista on alkutuottajan työ tässä maassa. Saa todella miettiä mihin oman osaamisensa käyttäisi ja hyödyntäisi. Koko maailma on murroksessa kuluttamisen suhteen, onko järkeä tuottaa enää mitään ostettavaa, vaikka kuinka nauttisi sen tekemisestä? Tähän ajatukseen kaikki pohdintani joka ikinen kerta loppuvat.

    VastaaPoista
  13. Hyvä ja hyödyllinen kirjoitus! Arvelen että kansainvälisten vaateketjujen halvat hinnat ja mahdollisuus jatkuviin alennusmyynteihin perustuvat tarkoitukselliseen ylituotantoon. Toisin sanoen, mitä isompia eriä valmistetaan, sitä alhaisemmat ovat tuotantokustannukset. Kauppoihin saapuessaan nämä tuotteet ovat siis tavallaan ylihinnoiteltuja, jolloin myös alennetusta hinnasta jää yritykselle riittävä kate. Ja vaikka tuo kate olisi hyvinkin pieni, niin myyntivolyymin ollessa riittävän suuri, on tuotto kuitenkin riittävä.

    VastaaPoista
  14. Mitä hinnoitteluun tulee, niin se on todellinen taitolaji! Monesti etenkin aloittava yrittäjä menee perä edellä puuhun ja katsoo, mitä myyntihinnasta kaikkien kulujen jälkeen jää. Hinnoittelun (ja oikeastaan jo tuotesuunnittelun) lähtökohtana tulisi kuitenkin olla se, että yritystoiminnasta saadaan taloudellisesti kannattavaa. Tuotantokustannusten lisäksi hintaan pitäisi sisällyttää oman työn osuus sekä yritystoiminnan pyörittämisen ja kehittämisen mahdollistava kate. Tähän kun lisää jälleenmyyjän osuuden ja arvonlisäveron, niin saadaan lopullinen myyntihinta. Ei mikään helppo yhtälö, kun hinnan tulisi tosiaan olla sillä tasolla, että asiakas on valmis ostamaan tuotteen!

    VastaaPoista
  15. Ihan parasta! Tämä kirjoitus nimittäin. Hinnoittelu on vähintään oma taiteen lajinsa, siinä missä muotoilu. Ja näiden samojen kysymysten ääressä itse päivittäin painin. Mitä tulee noihin leggareihin; ostin joskus joltain myyntikemmakoilta teiltä semmoiset. Kyllähän se kertaostoksena kukkaroa himppu enempi kuritti, MUTTA olen ollut todella tyytyväinen ostokseen. Olen pitänyt niitä paljon (itse asiassa on nytkin jalassa) ja kun on vaan "malttanut" hoitaa oikein niin ne on pysyneet hyvinä. Ihan hyvin olivat voineet maksaa vähän enemmänkin.... ;) LOISTO TUOTE! <3

    VastaaPoista